Pääsiäisen tienoilla saimme tiedon Keijo Väkevän päässeen maallisista vaivoistaan toivomaansa Taivaan Kotiin. Keijo oli viimeisiä elossa olevista vuonna 1975 perustetun Urjalan Rotaryklubin perustajajäsenistä.
Hän tunsi omakseen rotaryn toiminta-ajatuksen palvelun ihanteesta. Keijo valittiin klubin historian toiseksi presidentiksi, toimintavuodeksi 1976-77. Hän toi silloin ja myös myöhempinä vuosina esiin ajatuksensa, ettei rotary ole hyväntekeväisyysjärjestö, vaan nimenomaan palvelujärjestö. Keijo tähdensi palvelemisen ihannetta elämänfilosofiana: ”Palvelumieli itsekkyyden edelle”. Tämän lauseen oikein sisäistäen voidaan siihen saada mahtumaan kaikki kunniallinen elämänmeno, työ ja toimi sekä lähimmäisen kunnioittaminen. Keijon mielestä se oli kuin kristinopin mukaan eläisi. Klubissamme elävät monet Keijon ideoimat ja alullepanemat toimintamuodot. Urjalan Joulun julkaiseminen ja toimittaminen on hänen jättämänsä perintö klubillemme. Muistan hyvin Keijon jo presidenttiaikanaan esittäneet, ettei Urjalan Joulun julkaisemiselle ole estettä. Lehden tuotoilla myöhemmin moni paikkakunnan nuori on saanut mahdollisuuden lähteä vaihto-oppilaaksi. Yhtä monelle ulkomaalaiselle nuorelle on tarjoutunut mahdollisuus koulunkäyntiin Urjalassa ja Suomeen tutustumiseen. Kansainvälisyyden edistäminen on osa rotaryn tavoitteita. Urjalan kirkkoherrana toimiessaan hän havaitsi, että vainajilla usein olivat vähälukuiset saattojoukot. Arkun kantamiseen kykeneviä saattoi olla vain muutama, lisääntyvässä määrin ei ainuttakaan. Eräässä klubin viikkokokouksessa Keijo esitti ajatuksen kantoavun tarjoamisesta sitä tarvitseville omaisille. Vuosin mittaan riittävä määrä kantajia on monesti klubin jäsenistöstä löytynyt. Nykyisenä ”korona-aikana” tarve kantopalvelulle on lisääntynyt. Jäsenyysaikanaan Keijo piti huolen, ettei palvelemisen ihanne pääsyt unohtumaan kehottaen pitämään mielessä Rotaryn tunnuslauseen: ”Hän saavuttaa eniten, joka palvelee parhaiten”. Ansioistaan hänet valittiin Urjalan Rotaryklubin kunniajäseneksi. Urjalasta muuton jälkeen tapaamiset jäivät satunnaisiksi, mutta aina tavatessamme saatoin mielihyvin havaita kiinnostuksen Urjalan Rotaryklubin toimintaan säilyneen. Saattoi Keijo kehaista, että ”teette hyvää palvelutyötä”. Keijo Väkevän kirkkoherrana toimiessaan hiljaisen viikon kokous pidettiin seurakuntatalolla. Saimme kuulla Raamatun tekstejä ja opastusta hiljentyä kristikunnan tärkeimmän tapahtuvan viettoon. Hiljaisella viikolla viime kiirastorstaina sammui palvelijamme elämän liekki. Viimeisen palvelunaan klubin nuoret veljet kantoivat kunnioitetun veljemme viimeiselle maalliselle matkalleen. Keijo, kiitollisina muistamme panoksestasi Urjalan Rotaryklubin hyväksi. Urjalan Rotaryklubin puolesta perustajajäsen Veli-Kalle Puustinen
0 Comments
Urjalan Rotaryklubi on tehnyt aktiivista jäsenhankintaa ja mikä parasta, sopivia henkilöitä on pyydetty mukaan tutustumaan toimintaan mm. yhteisiin illanviettoihin. Juuri tällainen pidettiin 31.3. Metsälinnan kartanossa viininmaistelun, tietokisan ja mukavan yhteisolon merkeissä, avecit tietysti mukana. Olin saanut AG:na kutsun paikalle ja vaikka omalta osaltani viininmaistelu oli uutta ja niistä tietäminen ei siis perustu tietoon, oli enemmän ehkä hatusta vetämistä, ilta oli erittäin onnistunut mukavassa seurassa. Aikataulut ovat aina haastavia, ja niiden yhteensovittaminen on joskus tosi kimuranttia. Nytkin ideana oli kutsua uusia mahdollisia jäseniä paikalle, mutta kaikki kiinnostuneet eivät millään ehtineet. Koska vastaavalle tapahtumalle on selvästi tilausta, uutta pohdittiin jo illan aikana. Ajatuksia lenteli vilkkaasti ja nyt odottelenkin, mitä ja milloin seuraavaksi tapahtuu. No mistä viininmaistelussa sitten oli kyse? Eteen tuli muki, jossa oli viiniä maistettavaksi. Saimme kysymyksen mm. onko eteläiseltä vai pohjoiselta pallon puoliskolta? Tai onko yhtä rypälettä vai sekoitusta? Onko uutta vai vanhaa maailmaa... (höh??? Tässä "kysymyskuopassa" jo putosin, mutta onneksi tähänkin saatiin selvennys). Tai mistä maasta Ranska, Italia vai Saksa? Jokaista viiniä kohden kysymyksiä oli neljä ja kun viinit oli maisteltu ja kisa saatu loppuun, eniten pisteitä eli 12 pisteen vastaajia oli kaksi (joko tuntevat viininsä tai sitten heillä tuo arvuuttelu onnistui minua huomattavasti paremmin). No koska minulla ei tuo viinitietous ole siis mitään huippua, kuvasta ainakin näette ne maistellut viinit - pullot ovat sinänsä väärässä järjestyksessä, että ensin maisteltiin valkoiset ja sitten punaiset. Kaksi kuvan ensimmäistä pulloa oli kuohuviinejä - joista Astoria oli suosikkini. Kolmanneksi oli valkoviini (siis pullo nro 4), joka sopi kalan (muttei rasvaisen) kanssa - ja tätä viiniä tuntui pöytäseurueeni kehuvan. Seuraavaksi oli punaiset ja jos nyt muistini oikein toimii ... ei johdu siis nautitusta määrästä vaan Facebook-päivittämisestä... Amore oli luomuviini ja sai kehuja. Kaiken tämän jälkeen voi siis todeta - faktana - etten ole mikään connoisseur ja ehkä viinit kärsivät kuvauksista... Jotta saat itse varmasti oikean ymmärryksen, suosittelen hakemaan pullot omaan testaukseen. Muistaakseni valkoviiniä (pullo nro 4) on hankittu Australiasta Suomeen rajallinen määrä, joten jos haluat omasi, käy tilaamassa Alkosta. Kyseessä oli tiukka kilpailu, 12 pisteen arvoisesti viinit tunteneet palkittiin ja seuraavaksi ilta jatkui herkullisen kevyen iltapalan merkeissä. Oli voileipäkakkuja joka lähtöön, herkullista poroa rapealla alustalla - hmmm... nyt kyllä tekijä ei saa oikeutusta kun gourmet-taitoni eivät riitä kertomaan herkun kokonaisuutta. Ja oli myös aurajuusto...muffinssi - tässä vaiheessa manaan itseäni kun en ottanut pöydästä kuvaa. Ilmeisesti herkkujen himo unohdutti kameran laukkuun... Jälkiruokana Fazerin suklaakonhvehteja, tuulihattuja sekä suklaa- että vadelmavaahtotäytteillä.... (jostain syystä tämän kyllä muistin - johtuuko siitä että melkein aloitin jälkiruokapöydästä....) Onneksi joku muisti ahkeroidakin illan aikana ja ikuistaa tapahtumaa. Kiitos Ahti Lukkaroisen, kun toimitti kuvat pöydästä - herkut nähtävänä alla... Koska ilta oli suunnattu uusille, mahdollisille jäsenille, illan aikana kerrottiin myös Rotarytarinoita, miksi ja miten oli tullut mukaan, miten koki toiminnan ja millaista se oli ollut. Tässä vaiheessa on pakko todeta, että Urjalan Rotaryklubilla on uskomattoman hyvä henki, välillä puhuttiin naama totisena asiaa, jota kevennettiin sopivissa kohdissa huumorilla. Ja illan aikana saikin nauraa makoisasti - hyviä jutunkertojia kyllä riitti. Jos kaikkien tarinat saisi niputettua tänne sivuille, voisiko parempaa jäsenhankintaa olla? Mielenkiintoisia, pitkäaikaisia kokemuksia riittää ja nykypäivän sana kun on tuo verkostointi, mikäpä sen parempi paikka tehdä sitä kuin Rotaryklubin jäsenenä. Metsälinnan kartano oli minulle aivan uusi tuttavuus. Koska paikka oli itselleni ennestään käymätön, myös matka sinne tuntui aluksi pitkältä. Navigaattori piti huolen, että pysyin oikealla reitillä. Ja isännät (presidentti ja sihteeri) olivat ylikohteliaan huolestuneita, kun juuri ennen pihaan kurvaamista sain soiton, jossa kysyttiin ystävällisesti että ehdinkö tänään paikalla (rivien välistä luettuna "oletko eksynyt?" :-) ). Coolisti totesin, että paikalla piti olla 18.30, joten minulla on vielä 2,5 minuuttia aikaa... Ja samaan aikaan ajoin autoa parkkiin. Voisi sanoa, että ajoitus kerrankin osui nappiin! Mutta siis Metsälinnasta vielä vähän. En niin ehtinyt historiaa omistajien kanssa puhumaan, mutta juhlia paikalla järjestetään häistä syntymäpäiviin ja kaikkea siltä väliltä. Keskusteltiin vieraiden määrästä ja sopiva on kuulemma 80 henkeä, satakin vielä mahtuu hyvin. Ja mikä parasta, täällä voi myös yöpyä, jos juhlat venähtävätkin pidemmiksi kuin suunniteltu. Koska omat tiedot paikasta on kuitenkin niin vajaavaiset, tässä teille linkki Metsälinnan kartanon nettisivuille. Vaikka olenkin rajan toiselta puolelta (siis maakunta ja kunta), urjalalaisten joukossa olo oli kuin olisi istunut kotiklubissa hyvien tuttujen kanssa. Ja ne jotka eivät niin tuttuja ennestään olleet, tällä tavallahan sitä sitten tutustuu. Ja onhan minulla se ohut kiinneside Urjalankylään, vaikka itse olen maailmaan pyörähtänyt Forssan puolella. Minusta voisi sanoa, että olen mutkan kautta urjalalainen.... ainakin esisuku on vahvasti näiltä kulmilta! Kiitokset isännille, klubille ja kaikille mukana olleille. Ilta oli täydellisen onnistunut ja se mahtava tunne, kun voi olla kuin kotonaan - sitä se hyvä seura teettää!! AG Heidi Cavén |
Ajankohtaista
Arkisto
June 2023
Luokitteet
All
|